torstai 10. lokakuuta 2013

Koti Lahelaan on palannut bloggeriin

Koti Lahelaan -blogi löytyy jälleen vanhasta tutusta osoitteesta http://kotilahelaan.blogspot.fi/

kotilahelaan.blogspot.fi
Jään innolla odottamaan päivityksiä raksamme etenemisestä.:)

lauantai 5. lokakuuta 2013

Miltäs nyt tuntuu?

Aiemmassa postauksessa taisinkin jo mainita, että yksi omakotitalon rakentamiseen liittyvä plussa on mahdollisuus päästä laittamaan omaa pihaa. Helpommalla tietysti pääsisi, jos ostaisi molemmat valmiina. Halusin kuitenkin kokea puutarhan perustamiseen liittyvät vaiheet omakohtaisesti alusta alkaen - meni syteen tai saveen. Nykyisellä pihanrakentamiskokemuksellani voin todeta, että:

Meidän piha: savinen pelto.
Pihan rakentaminen on rankkaa. Vaikka meilläkin suurimmat kaivuut, täytöt ja muotoilut tehtiin kaivinkoneella, jäi silti paljon lapioitavaa, kärrättävää ja levitettävää meillekin. Minkä tahansa aineksen liikuttelu paikasta toiseen on raskasta. Ja vaikka jyrän työntely näyttää käppäilyltä, kysyy sekin voimia. Heiveröille tätä en siis suosittele, tosin kunto nousee itse kullakin kun lapioon tarttuu.

Työkalut ovat tärkeitä pihankin rakentamisessa. Huonoista välineistä tulee vain paha mieli ja selkä kipeäksi.
Pihan rakentaminen vie aikaa. Ihan parissa viikonlopussa ei tällaista pientäkään tonttia saa kuosiin. Me olemme rakennelleet pihaa viime syksystä alkaen, välillä intensiivisestikin. Huomioiden vuodenajat, aktiivista pihan rakentamisaikaa on laskennallisesti huhtikuusta, kun lumet ovat sulaneet, noin marraskuulle. Viime syksynä istutin viimeiset vuorimännyt pakkasten alkamisen jälkeen ja kuin ihmeen kaupalla, ne lähtivät kasvuun. Mitä isomman alan saa "valmiiksi", sitä enemmän aikaa menee myös ylläpitoon: kitkemistä, kastelua, lannoittamista ja leikkaamista (ainakin nurmikon) on ihan riittämiin. Jos em. huoltotyöt laiminlyö, joutuu osan rakentamisesta tekemään uudelleen - näin ainakin meillä, sillä menneen kesän maalausurakka vei lähes kaiken ajan ja pihan hoidon joutui jättämään vähemmälle huomiolle. Nyt syksyn tullen olen keskittynyt korjaaviin toimenpiteisiin.

Elinvoimaa. Näitä ei meinaa saada millään hengiltä.
Pihan rakentaminen on kallista. Riippuen tietysti, mitä "pihaksi" lasketaan, muodostuvat kustannukset paitsi maanrakennustöistä (kaivuut, täytöt, muotoilut) myös erilaisista rakenteista (kiveykset, aidat, istutuslaatikot, asfaltti/sorastus, terassit ym.) kasveja unohtamatta. Jossain vaiheessa kerään kustannuksista yhteenvedon tänne blogiin, mutta näin mutuna voin todeta, että rahaa on tähän mennessä kulunut vähintään 20 tuhatta ja edelleen pihamme rakentaminen on kesken. Rahaa palaa myös kasvien uusimiseen, sillä hoidosta tai hoitamattomuudesta huolimatta osa kuolee jo alkumetreillä. Osittain menetykset johtuvat ihan kokemattomuudesta: itse en osannut kuvitella, että paikallinen eläimistö rokottaa niin roimasti pihamme kasvillisuutta. Kun katselee asuinalueellamme loikkivia, keskikokoisen koiran mittaluokkaa olevia jäniksiä pitäisi käydä mielessä, että pelkkä runkosuoja ei varmaankaan riitä estämään omenapuiden syömistä. Oppirahoja nämäkin.

Mitä tekisin toisin?

Jälkiviisaus on sitä karvainta laatua: Olisiko sittenkin pitänyt palkata pihasuunnittelija? Olisiko sittenkin pitänyt istuttaa aluksi isommalle alalle nurmikkoa? Olisko sittenkin pitänyt sijoitella kasvit jotenkin toisin? Olisiko sittenkin pitänyt odotella sitä lottovoittoa ennen kuin aloittaa talon rakentamisen... Toisaalta, pihamme on edistynyt koko ajan ja näyttää jo monin paikoin ihan hyvältä.

Opaali-luumumme innostui kasvamaan kesän aikana.
Maalaaminen on sen verran puuduttavaa puuhaa, että sudin varressa heiluessa ehtii pohtia elämää syvemminkin sekä tarkkailemaan ympäristöä. Kesän aikana päässäni virisikin jälleen uusia pihasuunnitelmia sekä muutoksia vanhoihin suunnitelmiin. Ilolla myös havainnoin, että suurin osa pihamme kasveista menestyvät ja voivat hyvin. Jänisten mutustelemat hyötypuutkin näyttävät elpyvän - omenapuusta tulee vielä puu, mutta luumusta taitaa tulla pensas.

Syyshortensiamme elää radikaalista leikkaamisesta huolimatta ja voi hyvin.
Muistanette myös, miten rungolliselle syyshortensialleni kävi? Leikkely siis kannatti ja kasvi toipui hienosti. Jatkossa leikkelen vielä lisää: yritän saada rungosta haarovan ja pensasmaisen.