Eka tonni rikki!

Päätös aloittaa oman blogin pitäminen oli lopulta helppo kun keksin, mistä kirjoittaa. Olin jo aiemmin useasti pähkäillyt blogin pitämistä - ihan ammatinkin vuoksi. En vain keksinyt riittävän motivoivaa aihetta. Kunnes...

Tästä kuvasta saa todella hyvän käsityksen pihamme lähtötilanteesta. Katselen kuvassa tulevan talomme korkoa. Muutaman päivän kuluttua tämän kuvan ottamishetkestä sain kuulla olevani äiti.

Ja nyt on jo tuhannen kävijän raja ylittynyt. Okei, varmaan sata käyntiä on omia, mutta silti. Merkittävää vetoapua olen eittämättä saanut Harrilta ja Koti Lahelaan -blogista.  Alun "ryntäyksen" jälkeen täällä käy kuitenkin edelleen tasaisesti väkeä. Mistä olen huippu onnellinen.

Kiitos kaikille lukijoilleni! Mielenkiintonne myös velvoittaa, joten pyrin kertomaan pihamme vaiheista jatkossakin säännöllisesti ja monipuolisesti. Kommelluksia unohtamatta!

Kun kaikki ei suju kuten Strömsössä

Etelärajalle tuli viime syksynä istutettua 24 isompaa ja kymmenkunta pienempää timanttituijaa. Timanttituijat pitäisi ainakin ensimmäisinä vuosina istuttamisen jälkeen suojata kevätahavalta, semminkin jos ne on istutettu aurinkoiseen paikkaan - ja meillähän on. Miten siis toimia? Syksyllä, hyvissä ajoin ennen routaa, isketään tukikepit maahan, sitten odotetaan pakkasia ja sen jälkeen asetetaan varjostuskangas tuijien suojaksi. Tukikepit ainakin olisi hyvä lyödä maahan ajoissa - kankaalla ei ole niin kiire kun ei sitä homeiden takia saisi muutenkaan laittaa paikoilleen liian aikaisin.

On ne niin nättejä ja toivottavasti myös hengissä kun kesä tulee.

Ja näin meillä: Marraskuussa pähkäilin, että kyllä niiden keppien kanssa ehtii kun on niin leutoakin. Samaan aikaan naapuri suojasi jo omia tuijiaan. Sitten tuli Antinpäivän myrsky, pakkaset ja 30 cm lunta. Vieläkin olisi ehtinyt niiden keppien kanssa, mutta siinä vaiheessa oli muitakin hommia jonossa. Sitten aurinkoa ei näkynyt viikkokausiin ja tuudittauduin uskomaan, ettei näy jatkossakaan. Tammikuun lopussa, ensimmäisten aurinkoisten päivien myötä havahduin todellisuuteen ja hätäpäissäni aloitin tuijien suojaamisen. Olin kyllä varautunut suojausoperaatioon ostamalla monta pakettia varjostuskangasta jo syksyllä. Ison kankaan levittäminen tuijien päälle hangessa tarpoen tuntui kuitenkin sen verran vaivalloiselta, että kävin vielä ostamassa erillisia huppuja, yhteensä 24 kpl

Tässä vielä villinä ja vapaina - ensimmäisenä suojatut näkyvät taaempana, autotallin vieressä.

Suojaaminen sujui tietenkin heti ensimetreiltä kuin Strömsössä ikään: Tuijia piti kaivella hangesta esille, tukikeppejä ei saanut painumaan maahan (luovutin) ja valmishuput olivat liian lyhyitä helmasta, mikä olisi tietysti pitänyt tajuta ihan yksikertaisella matematiikalla eli riittääkö 120 cm huppu peittämään 150 cm korkean tuijan, hmmmm.... Väsäilin suojahupuista ja -kankaasta kääröjä yhden iltapäivän ja pääsin tuijarivistön puoleenväliin. Sitten aurinko päätti häippästä pariksi viikoksi näkyvistä, minä aikana satoi myös noin 30 cm uutta lunta. Eilen sitten sisuuntuneena suojasin loput isoista tuijista ja korjailin aiempia suojauksia. Nyt noin metrin hangessa tarpoen. Aurinko sentään paistoi ihanasti ja lämmitti kasvoja.

Näin käy ilman tukikeppejä - lumi tarttuu suojakankaaseen ja painaa latvaa alaspäin. Korjailin näitä eilen mm. pujottamalla aurauskepin muutaman hupun sisään, latvuksen tueksi. Näytti toimivan. Jatkossa täytyy karistella lumia pois useammin.

Tämän tositarinan opetus voisi olla, että suojaa tuijat ajoissa! Eilen urakan päätteeksi totesin oppineeni suojaamisesta pari muutakin asiaa. Ensinnäkin tukikepit kannattaa tosiaan lyödä maahan ajoissa, mutta jos tuijat ovat jo jonkun korkuisia, jokaiselle pitäisi olla oma tukikeppi (tai tukikehikko) ja suojahuppu. Olen nähnyt paljon suojauksia, joissa varjostuskangas on levitetty aidanteen päälle, sinne tänne pystytettyjen tukien varaan. Näin itsekin ajattelin ensin toimia. Tällaiseen suojaamiseen liittyy kuitenkin se ongelma, että kankaan päälle satava lumi alkaa helposti painaa kangasta ja sen alla olevaa kasvia. Eli jos käyttää pitkää kangasta, se tulisi tukea jokaisen tuijan kohdalta kunnolla, mieluusti levittää paikoilleen vasta kun lunta ei enää sada senttikaupalla (kesäkuussa?) tai levittää tuijien eteen, jolloin se ei paina kasvia. Hupuissa on se hyvä puoli, että ne pitävät tuijan oksat tiiviimmin runkoa vasten, jolloin lumi ei pääse painamaan oksia alaspäin.

Nämäkin nyt vihdoin suojassa, eikä hetkeäkään liian aikaisin.

Ensi syksynä sitten kepit ajoissa maahan ja huput paikoilleen heti kun tulee pakkaset. Lupaan!

Suunnittelu jatkuu

Myöhäiskesän ja syksyn haravanvarressa nojailu alkoi tuottaa jälleen uusia ajatuksia ja ideoita siitä, minkälaiseksi ihan oikeasti haluan rakentaa meidän pihamme. Vastahan niitä versioita oli - mitä - kymmenisen kappaletta, jos ihan ensimmäiset luonnokset vuoden 2010 alusta lasketaan mukaan. Mutta kun piha alkoi muotoutua silmien edessä; kiveys rakentua, asfaltti jäähtyä, istutusalueet tasoittua... Välittömästi silmään pisti parikin asiaa, jotka pitää korjata, sitten pari muuta asiaa, joissa oli jotain vialla. Ja siitä se ajatus sitten taas lähti karkailemaan.

Mahtuuko tästä ambulanssi, jos kiveyksen ja asfaltin kulmaan tulee istutuslaatikko?

Viime kesänä jäin pihan suunnittelun osalta siis tähän tilanteeseen. Ja valistunut silmähän löytää em. suunnitelmasta heti vikoja, puutteita ja ongelmia, kuten: Kohta, jossa asfaltti kohtaa kiveyksen vaikuttaa hankalalta - miten esim. lumen auraaminen istutuslaatikon kohdalta? Jos mitään, tämäkin talvi on osoittanut, että lumenkasaamiseen ei voi varata riittävästi tilaa. Nurmialueeseen näyttäisi tulevan liikaa hankalia kulmia - miten ruohonleikkuu sujuu kulmien kohdalla? Lisäksi autopihalta olisi hyvä mahtua ajamaan vähän isommallakin ajoneuvolla ihan portaan eteen - suunnitelmassa autokatoksen ja istutuslaatikon väli jää melko kapeaksi. Alunperin autopihaa vasten kaavaillun istutuslaatikon ideana oli toimia osin näköesteenä terassilta autopihalle - eikö näköesteen voisi toteuttaa toisinkin? Eli istutuslaatikko ainakin lähtee muualle...

Viimeisin versio suunnitelmasta - tälläkö mennään kevät ja kesä 2013?

Entä kasvit? Puut ja isommat pensaat ovat siis jo paikoillaan, mutta muille istutuksille on tähän mennessä pohdittuna vain suuntaa-antavia sijoituspaikkoja. Köynnösruusuja on tarkoitus istuttaa ainakin sisääntulokuistin vieressä olevaan istutuslaatikkoon. Mutta minne pionit, entä syysleimut, muut perennat, marjapensaat, hyötypuutarha...

Tästä kuvasta saa kukin päätellä, mitä itse haluaa. Niin minäkin teen.

Kun näitä suunnitelmakuvia katselee tekee väistämättä havainnon, että tonttimme on tosiaan pitkä ja kapea. Näin ollen parhaat kasvupaikat tilan näkökulmasta sijoittuvat idänpuoleiselle pihalle sekä pohjoiselle pihalle. Valaistus huomioiden idänpuoleiselle pihalle voi keskittää sellaiset kasvit, jotka viihtyvät valossa ja lämpimässä. Pohjoiselle pihalle sitten varjoisamman paikan kasveja. Mutta näistä yksityiskohdista lisää myöhemmin.

Kasvivalintoja: havupuita ja muita

Pidän todella paljon havukasveista, ruusuista ja pioneista, syreeneistä sekä rhododendroneista tarkoittaen sekä alppiruusuja että atsaleoita. Siinäpä ne suosikit. Haluan tulevaan puutarhaamme kuitenkin vähän enemmän variaatiota - tai jos totta puhutaan, todella paljon enemmän variaatiota. Toivotun variaation määrä nimittäin kasvaa joka kerta kun luen jonkun uuden puutarhalehden tai eksyn surffailemaan taimistojen sivustoille. Erityisen koukuttava paikka on Viherpeukaloiden nettikauppa.

Näiden makedonialaisten lomaan on tarkoitus istuttaa atsaleat ja taakse, pohjoispihan varjoisemmille paikoille alppiruusut.

Viime kesän istuttamiset aloitimme suurimmista puista ja pensaista, joista aika moni on nimenomaan havupuita tai -pensaita. Elin aikani harjaluulossa, että kaikki havukasvit viihtyvät vain happamassa maassa, mikä ei sitten osoittautunutkaan paikkansapitäväksi. Toki hapan maa ei Suomen olosuhteissa ole poikkeus, pikemminkin sääntö. Pihamme tuli kuitenkin juuri kuorrutettua kalkitulla ja muutenkin ravinteiden osalta parannetulla puutarhamullalla, joten kovin hapanta kasvualustaa ei tältä pläntiltä lähtökohtaisesti löydy - asiantila, joka tietysti "korjaantuu" ajan ja sateiden myötä, jos ei muista kalkita.

Edellisestä huolimatta haimme Hornborgilta peräkärryllisen havupuumultaa  ja levittelimme sen pihan pohjoisosaan, jonne istutin metsämännyt, palsamipihdan ja pensassembrat. Samaista multaa riitti myös makedonianmännyille. Em. kasvit eivät siis välttämättä kaipaa hapanta kasvualustaa, mutta niiden lomaan on aikanaan (=ensi kesänä?) tarkoitus istuttaa myös rhodoja, joista useimmat viihtyvät hyvinkin happamassa maassa. Rhodojen kaveriksi on siis hyvä istuttaa sellaisia muita kasveja, jotka eivät kärsi happamuudesta.

Malus Royal ja lämpökaivonkansi.
Tuohon kaivon päälle on tarkoitus sommitella kesäksi siirrettävät kukkaistutukset.

Vaikka lehtipuista emme juurikaan perusta, itärajalle istutimme paitsi koristeomenapuita myös ihan "oikeita" omena- ja luumupuita sekä pari syreenipensasta. Lehtipuiden ja -pensaiden tarkoitus on varjostaa pihamme avointa itäosaa, ottaa kantaakseen osan tuulikuormasta ja tietenkin toimia katseenvangitsijoina keväisessä kukkaloistossaan - sitten joskus.

Hyvää ystävänpäivää!

 

Kevättä odotellessa

p.s. Sauna korkattu!

Tontti mitä parhainta savimaata

Syksyllä 2009, tonttikaupan varmistuessa,  tulevalla pihallamme lainehti metrin mittainen tiheä juolavehnäkasvusto ja ojanpientareella kukoistivat leskenlehti, voikukka sekä pihasaunio. Tuolloin olimme lähinnä eufoorisia siitä, että olimme löytäneet kohtuuhintaisen ja -kokoisen rakentamispaikan edes jotenkin hyväksyttävän matkan päästä Kehä III:n ulkopuolelta. Kun maaperätutkimuksessa selvisi, että paaluttamissyvyyskään ei ollut huima, tontti tuntui pieneltä onnenkantamoiselta.
 

Siinä se heinikko lainehtii tuulessa - ikioma plänttimme <3

Toki tiesimme tonttiin liittyvät haasteet jo ennen tonttikauppoja: Maaperä on enimmäkseen savea, peruskallion noustessa kohti maanpintaa tontin luoteiskulmassa. Tonttimme on myös haastavan mallinen: leveyttä on pohjoisrajalla rapiat 19 metriä, etelärajalla 26 metriä ja pituutta yli 40 metriä. Kun tuolle alalle sovitettiin talo ja autotalli, mällättiin terassit, autopiha sekä kulkuväylät, ei reilun 1000 neliön tontista jää mitään suuren suurta alaa puutarhan perustamiseen. Lisäksi tonttimme sijaitsee joutomaahan rajoittuvan virkistysalueen lounaisreunassa, ilman merkittävää tuulensuojaa, joten puhalsi tuuli melkein mistä suunnasta tahansa, länttä lukuunottamatta, puhuri todella tuntuu ja näkyy tontilla.

Puutarha-alan kirjallisuutta kun riittävän pitkään lukee, ei voi välttyä ajatukselta, että mikä tahansa muu maalaji kuin savi olisi parempi puutarhan perustamisen ja menestymisen näkökulmasta. Toki jonkinlainen humuskerroskin tontillamme oli, mutta niin rikkakasvien juuristojen läpitunkemaa, että jo puutarhasuunnittelun alkumetreillä aloin laskea kuinka paljon joudumme poistamaan pintamaata tontilta - ja sitähän poistettiin, ihan rakennusporojektin alussa useita kasettikuormia rakennusten, tulevien terassien ja autopihan alta sekä viime kesänä vielä aiemmin mainittu 140 m3 lisää.

Peucet rivissä

Tontilta siis poistettiin ensin pintamaat, minkä jälkeen pohja muotoiltiin siten, että puille ja isommille pensaille saatiin riittävän syvä kasvualusta. Samalla kiinnitettiin huomiota siihen, että pintavedet ohjautuvat pois päin talon ja autotallin kivijalasta, kohti tonttikaivoa ja vieläpä siten, ettei vesi jää seisomaan istutussyvänteisiin mädännyttämään puiden juuria. Lopuksi tehtiin täytöt mullalla ja osin soralla. Saimme suurimmat puut ja pensaat istutettua syvään multaan, minkä jälkeen kaikki istutusalueet peiteltiin maisemointikankailla ja päälle levitettiin vielä kerros männyn kuorikatetta. Nuo kaksi jälkimmäistä toimenpidettä estämään sinnikkäiden rikkakasvien kasvaminen ja leviäminen istutusalueilla. Sivuhuomiona muistan jostain lukeneeni, että kangasta ja kuorikatetta ei jostain syystä saisi käyttää yhdessä - mutta meillä kuitenkin näin.

Maanrakennusoperaation jälkeen rikkakasveja ruokkinut kokkareinen savimaa oli muutettu ravinteikkaaksi multakerrokseksi savimaan päällä. Nyt vesi ei kaatojen ja salaojituksen ansiosta jäisi minnekään seisomaan, mutta samalla savimaa pitää kasvualustan hikevänä kuuminakin kesäpäivinä, vähentäen tarvetta kasteluun. Täällä Lähelan peltojen keskellä kun ei ole mitenkään harvinaista, että helteillä lämpötila lähentelee +30 astetta Celsiusta.

Pihan suunnittelusta

Vaikka raksaaminen ei ollut kovin aktiivista ensimmäisen asumisvuoden aikana, pääsin hyvin vauhtiin pihasuunnittelun ja erityisesti vanhojen suunnitelmien päivittämisen suhteen. Tavoitteena oli saada suunnitelmat siihen pisteseen, että kesällä pääsisimme aloittamaan pihan rakentamisen oikein toden teolla. Suunnitelma, jonka pohjalta Elg ryhtyi maanrakennushommiin heinäkuun 2012 lopussa, näkyy alla.

Pihasuunnitelma 4.0

Lilat pallurat merkkaavat puiden ja isompien pensaiden paikkaa. Musta kohta on tietenkin asfalttia ja harmaat alueet kiveystä tai sora-alueita. Nurmikko on tuo vireän vihreä L:n muotoinen pläntti keskellä ja vaaleamman vihreät alueet istutusalueita tai -laatikoita. Tuosta siis lähdettiin liikkeelle maanrakennuksessa.

Kuorma-autojen kuskatessa jätemaata pois ja multaa tilalle alkoi piha muotoutua silmiemme edessä. Ja jatkosuunnittelu päässäni. Samalla korjailimme joitain suunnittelussa huomiotta jääneitä asioita, kuten ylivuotoputken kaivamisen kosteikosta autopihan alitse pihakaivoon. Kolmessa viikossa tapahtui hurjasti edistymistä, mikä on dokumentoitu yksityiskohtaisemmin Koti Lahelaan-blogissa.

Vasemmalla pengerretty raja-alue

Tässä vaiheessa on hyvä tilaisuus valottaa piharakentamisen kustannuksia. Maanrakennus - sisältäen kaivamisen, täyttämiset ja muotoilut, ylijäämämaan kuskaamisen pois ja mullan rahtaamisen tilalle - tuli kustantamaan kaikkineen noin 9 tuhatta euroa. Ylijäämämaata lähti maankaatopaikalle 140 m3 ja multaa tuli tilalle suunnillen saman verran. Lisäksi kuorman verran tuotiin soraa autopihan ja kiveyksen pohjan tasoittamiseen. Elg myös tärytti soran valmiiksi.

Täyttämisten osalta kannattaa muuten huomioida, että uusi multa painuu aina jonkin verran, jolloin uutta maata tulee varata täyttöihin yleensä enemmän kuin vanhaa maata on viety pois. Ellei tilanne ole kuten meillä, että pihan korkoa jouduttiin paikoin leikkaamaan reuna-alueilta matalammaksi, minkä lisäksi kosteikon ja keskipihan alueelta kaivettiin maata pois, eikä kaivettuja alueita täytetty kuin ohuella sorapedillä. Silti joudumme ensi kesänä tilaamaan vielä ainakin yhden kuorma-autollisen multaa nurmialueen pohjaksi sekä muihin "juttuihin", joista kerron myöhemmin lisää.

Pikkuraksaajan mielestä kasa kuorikatetta on mitä mainioin pyllymäki

Maanrakennuskustannusten lisäksi rahaa kului mm. kuormalliseen kuorikatetta, maisemointikankaisiin (ja tappeihin), kasveihin, pihakiviin, asennushiekkaan, sekä tietysti kaikenlaisiin "pienhankintoihin", yhteensä noin 7 tuhannen euron edestä. Asfaltointi tuli kustantamaan noin 3,5 tuhatta euroa. Vaikka siis itse heiluimme ahkerasti lapion, haravan, jyrän, kumivasaran... ym. varressa, rahaa paloi melkoisesti materiaaleihin ja muihin tarveaineisiin. Kasveihin en lopulta ehtinyt tuhlata tonnia enempää - asiantila, joka tullee muuttumaan tulevaisuudessa.

Siinä haravan varressa multaa levitellessä katselin pihaamme jälleen uudesta näkökulmasta. Myös naapureiden ja muiden ohikulkijoiden kanssa vaihdoin ajatuksia pihan rakentamisesta. Päässä paloi jo uusia suunnitelmia sekä hienosäätöä kesälle 2013. Onneksi piha jäi syksyllä kesken, muuten saattaisimme joutua tulevana kesänä purkamaan jotain jo valmista. Mutta siitäkin lisää tuonnempana.

Tapahtunut tähän mennessä

Rakennusprojektimme vaiheet on dokumentoitu Koti Lahelaan -blogissa, joten tässä yhteydessä summaan projektimme kannalta vain oleellisimmat tapahtumat, sekä pihan rakentamisen saralla tapahtuneet asiat.

Alussa oli Tontti. Tai ihan alussa oli muutaman vuoden ilmassa palloteltu varovainen keskustelu aiheesta omakotitalon rakentaminen, johon me emme kuunaan aio ryhtyä. Sitten haettiinkin jo tonttia. Ja kun sellainen vihdoin löytyi syksyllä 2009 rakentaminen päästiin aloittamaan elokuussa 2010. Rakentamista kesti vajaan vuoden, kunnes toukokuussa 2011 pääsimme muuttamaan uuteen, mutta vielä keskeneräiseen kotiimme.

Ensimmäinen kesä uudessa kodissa meni raksaväsymyksen merkeissä, emmekä jaksaneet tehdä ihmeemmin mitään talon tai pihan valmistumisen eteen - kunhan asuttiin ja lepäiltiin. Loppuvuodesta 2011 tapahtui jo aktivoitumista raksaamisenkin suhteen ja kunnon spurtti otettiin kesällä 2012: maalasimme taloa ja pihan rakentaminen alkoi oikein toden teolla.

Oikeastaan pihan rakentaminen alkoi jo kesällä 2010 kun Tero Elg kuopaisi kaivurillaan tonttimme pintaa ensimmäisen kerran. Tuolloin alkanut maanrakennus loi perustan myös tulevan pihan rakentamiselle. Elokuussa 2012 jatkoimme siitä, mihin rakentamisen alkuvaiheessa oli jääty. Ihan ensimmäiseksi kutsuimme jälleen Elgin apuun ja pihamme alkoikin nopeasti muotoutua suunniteltuun malliin. Harri sai heti tuntumaa siihen, mitä pihan rakentaminen tarkoittaa käytännössä. Pääsimme myös istutuspuuhiin, tavoitteena saada suurimmat kasvit (eli puut) maahan ennen talven tuloa. Viimeiset neljä vuorimäntyä istutin marraskuussa osin kohmeiseen maahan ja nyt jännittää, miten männyille on talven aikana käynyt.

Loppukesä oli pihan rakentamisen osalta kiireinen, mutta antoisa. Intoa olisi ollut tiiviimpäänkin ahkeroimiseen, mutta pitkin syksyä vaivannut hankala jalkatulehdus rajoitti liikkumistani sen verran, että osa suunnitelluista tehtävistä piti jättää seuraavaan kesään. Ja Harrilla oli kädet täynnä omissa hommissa. Kaiken kaikkiaan olimme tyytyväisiä kesän ja syksyn aikaansaannoksiimme. Syksyllä 2012 jäimme siis tilanteeseen, jossa piha oli muokattu ja muotoiltu, kasvualustat (multa) levitelty, tasoitettu ja jyrätty, osa kasveista istutettu, kasvualueet peitelty katekankain ja kuorikatteella, autopiha asfaltoitu, etupihan kiveys tehty, talo osittain maalattu sekä rännit ja lumiestet asennettu. Tästä on hyvä jatkaa jahka kevät saapuu.

Tästä se lähtee!

Tietänette termin "spin-off"? Tämä blogi on sellainen, nimittäin Koti Lahelaan -blogimme pohjalta syntynyt idea kertoa talomme pihapiirin rakentamisesta ja puutarhan hoidosta. Haluan kirjoittaa aiheesta omaksi iloksi ja dokumentoidakseni edesottamuksiamme puutarhan perustamisessa.

Olen puutarhan rakentamisen ja hoidon saralla amatööri, mutta en noviisi. Luen paljon aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja julkaisuja, mutta haluan myös innovoida ja kokeilla itse, sillä suomalainenhan ei usko ennen kuin näkee (tai kokee). Eikä välistä sittenkään...

Harri kirjoittaa Koti Lahelaan -blogissa talon ulkopuolisten osien ja alueiden edistymisestä "raksaamisen" näkökulmasta. Tässä blogissa näkökulma on jossain määrin "pehmeämpi". Tervetuloa seuraamaan Piha Lahelaan blogia!