keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Siirtoja

Kun vielä alkukesästä elinvoimainen koristeomenapuu kuolee kesken kasvukauden, lienee paikallaan yrittää selvittää miksi. Näin kävi toiselle Musta Rudolfille.

R.I.P. Musta Rudolf
Jo viime keväänä havaitsin ojanpenkalla "koloja" ja epäilykseni heräsi: asuuko tontillamme vesimyyrä? Sinänsä en yhtään ihmettele, sillä nykyinen asuinseutumme on varsin villiä: hirvet ja peurat pomppivat teillä, kettuja vilisee siellä sun täällä ja jäniksiä riittäisi paistiksi asti. Kun koristeomenapuu alkoi voida huonosti, tiputti kaikki lehdet ja kastelusta huolimatta kuivui pystyyn epäilyni alkoi saada vahvistusta. Eräänä päivänä tartuin puutarhasaksiin ja leikkelin ensin puun oksia nähdäkseni onko niissä vielä eloa. Sitten etenin oksista runkoon. Lopuksi kaivoin koko puun ylös havaitakseni, että totta tosiaan, juurakko oli naposteltu niin, että vain ihan maanpinnan lähellä olleet juuret olivat säästyneet.

Vaikka söpö, vesimyyrä on myös melkoinen riesa puutarhassa.
(lähde: http://www.tunturisusi.com/myyrat/)
Ryhdyin selvittämään, mitä myyräongelmalle voi tehdä. Parhaaksi vaihtoehdoksi nousi puiden juurakon suojaaminen verkolla - en nimittäin tosiaankaan kykene loukuttamaan (ja tappamaan) omakätisesti juuri mitään kärpästä suurempaa, varsinkaan jos se on söpö ja pörröinen. Loukuttaminen ei vaikuta myöskään kovin tehokkaalta keinolta, sillä uudet yksilöt omivat nopeasti vanhat pesäpaikat. Loukuttamista joutuisi siis harjoittamaan jatkuvasti. Toisaalta eihän tuo verkkokaan suojaa juuria enää sen jälkeen kun juuret kasvavat verkon ulkopuolelle...

Kuvassa uusi istutuskuoppa näyttää kovin pieneltä...
Jo aiemmin keväällä olin päättänyt siirtää kaikki koristeomenapuut kauemmaksi talosta, jotta ne eivät jää katolta tippuvan lumen alle. Pääsin siis testaamaan juuriston suojaamisen näillä kahdella (vielä elossa olevalla) siirrettävällä koristeomenapuulla. Ostin Bauhausista myyräverkkoa ja muotoilin siitä sylinterit, jotka sijoitin istutuskuoppaan. Itse puun istutin kummulle noin 30 cm maanpintaa korkeammalle (kohopenkkiin siis). Lopuksi istutin postissa tulleet ajuruohot omenapuiden väliin (vuorimäntyjen lomaan) ja suojasin puut jänisverkolla, sillä kohta puput taas hamuavat pihojen antimia.

Molemmat jäljellä olevat koristeomenapuut uudessa paikassa ja suojattuina.
Omena- ja luumupuita en ole ajatellut siirtää, joten niiden suojaaminen täytyy toteuttaa muutoin... Sain vinkin, että sepelikerroksen lisääminen juurien ympärille toimisi myös tehokkaana suojana  - myyrä ei pääse kaivautumaan sepelin läpi juurten kimppuun, toisaalta juuret jaksavat kasvaa sepelin läpi. Ihan varteenotettava vaihtoehto siis.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Kasveja postimyynnistä

Tilasin Viherpeukalot.fi-nettikaupasta kasveja. Paketti saapui ehjänä perille ja mitä siitä löytyikään:
Lamoherukkaa

Kangasajuruohoa

Sipuleita: tähtitulppaaneita, villitulppaaneita ja krookuksia. Sekä kaupanpäällisiksi muutama värililja.
Lamoherukan neljä ja ajuruohon kuusi astiatainta oli pakattu erillisiin pienempiin laatikoihin, jotka oli sijoitettu sipuleiden, lähetysselosteen sekä istutusohjeen kanssa isompaan laatikkoon. Kaikissa laatikoissa oli "hengitysreiät", ettei happi lopu.:) Viherpeukaloilta tuli s-postilla ilmoitus kun paketti oli lähetetty. Sitten seurasin lähetyksen etenemistä postin lähetysseurannan avulla. Kätevää - ja vähän liiankin helppoa.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Rhodoissa nuppuja

Olen onnistunut hoitamaan meidän rhodoja siihen malliin, että molemmissa on paljon nuppuja ensi kevään kukintoa varten. Vai pitäisikö ajatella, että nuppuja on kehittynyt hoidosta huolimatta. Nyt täytyy "vain" onnistua pitämään rhodot talven yli hengissä - jostain luin, että maltillinen syyslannoitus tai lannoittamatta jättäminen olisi viisainta. Kaiken a ja o on saada kasvu pysähtymään hyvissä ajoin, sekä riittävä kastelu kevätahavan varalta.

Cunningham's White
Myös Knap Hill -atsaleamme näyttää elinvoimaiselta. Ylipäänsä kaikki rhodomme ovat kasvaneet merkittävästi kokoa, jos vertaa tilanteeseen heti istuttamisen jälkeen.


Tältä osin kevät näyttää oikein lupaavalta.:)

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Tapahtunut raksapuolella

Kesän aikana Harri on paukutellut - vai pitäisikö kirjoittaa näperrellyt - kiveystä eteen päin. Kaikkeen tuo mies suostuu kun vähän suostuttelee; puhukoon kuva puolestaan.:). Kuvassa näkyvä kivetty alue sijoittuu asfaltin ja (tulevan) nurmialueen väliin ja johtaa lipputangolle. Harri kaivoi lipputangon jalustalle kuopankin valmiiksi ja upotti kuoppaan muovisen sylinterin, johon jalusta aikanaan valetaan (tai vaihtoehtoisesti sylinteri otetaan pois ennen valua).

Tuossa se siippa istuskeli muutaman illan näpertelemässä kiviä paikoilleen. Kuvittele kuvassa näkyvälle kiveykselle toinen mokoma lisää (jää kuvan ulkopuolelle).
Saimme myös uuden vesitaskun rikkoutuneen tilalle. Harri teki reklamaation saumastaan vuotavasta vesitaskusta ja jo parin päivän kuluttua reklamaatiosta uusi vesitasku oli seinällä. Värinkin saimme valita uudesta värivalikoimasta. Esimerkillistä palvelua Houseman Oy:lta!

Uusi tummanharmaa vesitasku sopii hienosti talomme väreihin. Tuunaan vielä etulevystä (joka puuttuu kuvasta) keltaisen, et voilà!
Kesän aikana Harri on myös laudoittanut sisääntulokuistin sisäkaton sekä aloittanut rimoitusta. Lisäksi maalisuti on heilunut molempien kädessä. Syksy jatkuu raksaamisen osalta nyt niin, että sisääntulokuistin rimoituksen loppuunsaattaminen on ohjelmassa ensimmäisenä, sen jälkeen Harri siirtyy laudoittamaan katettujen terassien sisäkattoja. Minulle jää rimojen ja lautojen maalaaminen, minkä lisäksi puuhailen pihan kimpussa. Uusia kasveja on tulossa ja vanhojen siirtely jo hyvässä vauhdissa, mutta niistä lisää myöhemmin.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Rondellin uusi elämä

Kesäkuussa kirjoitin istutusrondellista, jonka rakensin etupihalle. Tarkoitus oli pelastaa puutarhamessuilta ostamani juurakot elämälle. Kuinkas sitten kävikään? Yhteenvetona voisin todeta, että huonosti. Kuudesta istukkaasta vain pioni lähti kasvamaan. Muista ei ole näkynyt jälkeäkään. Viime viikolla kaivelin rondellia selvittääkseni, onko juurakoissa mitään eloa. Päivänliljat näyttivät kuolleilta, samoin syysleimut, mutta toisessakin pionissa oli alkuja työntymässä kohti maanpintaa. Jätin juurakot paikoilleen koska äitini mainitsi, että joskus kasvuunlähtö tapahtuu vasta seuraavana vuonna. Ihmettä odotellessa.

Pionin alku. Eihän tuo suuren suuri ole, mutta ensi vuonna sitten kahta komeampi?
Nyt mietityttää se, voiko istutusajankohdalla oikeasti olla näin suuri merkitys kasvuunlähdön näkökulmasta? Ymmärrän jos (kun) pioni ei ehdi kasvattaa kummoistakaan vartta, kukkimisesta puhumattakaan, mutta odotin jokaiselta juurakolta kuitenkin jonkinlaista kasvua, edes pientä. Entä jos ne olivat jo ostotilanteessa pilalla? Laiskana en jaksa lähteä reklamoimaan: kuitti on hukassa (roskiksessa?), en muista myyjää ja "takuu" tuskin on edes voimassa, koska istutin juurakot niin väärään aikaan. Harmittaa kuitenkin.

Raparperi rondellissa.
Kun rondellin alkuperäiskasvit eivät oikein menestyneet, ja hyötypuutarhan istutuslaatikot jäivät tämän kesän osalta haaveeksi, siirsin kesän ajan ruukussa majailleen raparperini rondellin keskelle talvehtimaan. Koko kesän hyvin menestynyt yksilö innostui silmin nähden siirrosta. Ruukku olikin aika täynnä juuria ja siirto tapahtui viime hetkellä. En ole alkukesän jälkeen kerännyt lehtiä ollenkaan, jotta kasvi voimistuisi ja pysyisi hengissä siihen asti, että saan sen sijoitettua oikealle paikalle. Rondelli näyttää nyt paljon paremmalta kun siinä kasvaa jotain, minkä erottaa paljaalla silmälläkin.:)