lauantai 9. maaliskuuta 2013

Kuukauden kasvi - vuorimänty

Ajattelin aloittaa sarjan kirjoituksia, joissa kerran kuussa esittelen jonkin itselleni mieluisan kasvin. Esittelyssä oleva kasvi saattaa löytyä jo pihaltamme, tai sitten se on vielä toivomuslistalla. Kuukauden kasvi -sarjan tarkoituksena on myös selvittää omien suosikkieni ominaisuuksia ja vaatimuksia. Ensimmäiseksi kirjoitan itselleni ehkä rakkaimmasta, nimittäin vuorimännystä.

Tuo näyttää niin pehmeän vihreältä, että tekisi mieli heittäytyä sekaan.
(Kuvan lähde: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Pinus_mugo_Bucegi.jpg)
Pinus mugo eli vuorimänty on kasvupaikan suhteen lähes kaikkiruokainen ja sinnikäs ikivihreä havupensas. Suotta rumaksikin haukuttu pensas voi venähtää varsin kookkaaksi ja honteloksi, jos vuosikasvaimia ei typistä juhannuksen tienoilla. Tuo kookas ja hontelo on sitten se, jota haukutaan rumaksi. Itse pidän venähtäneemmästäkin  vuorimännystä - sen ilmavassa olemuksessa on jotain lämmintä ja turvallista. Ja jos ei pidä isoksi kasvavista vuorimännyistä, eikä jaksa typistellä vuosikasvaimia, voi aina hankkia kasvin kääpiömuotoja, kuten variaation "pumilio".

Tuolla hangen alla ne on, vuorimännyt, palsamipihdasta vasemmalle. Jänö on loikkinut ihan päältä.
Vuorimänty viihtyy parhaiten aurinkoisella paikalla, hiekkapitoisessa maassa. Se kestää kuivuutta, mutta ei pahastu kosteudesta, jos kasvualusta on hyvin läpäisevää. Ravinteita se ei juurikaan kaipaa ja kasvualustan happamuudenkaan suhteen se ei ole tarkka.  Savesta tuo ei luemma pidä (toisaalta mikä kasvi pitää). Tiedän kuitenkin pari tapausta, jotka ovat viihtyneet varsin karuissa oloissa, puolivarjossa, savipitoisessa maassa ja venähtäneet melkoisiin mittoihin.

Reilussa kymmenessä vuodessa halkaisijaltaan 30 cm vuorimännystä voi tulla tällainen halkaisijaltaan parimetrinen, jos vuosikasvaimia ei typistetä. Ideaaliolosuhteissa kuvan vuorimänty saattaisi olla isompikin.
Pihassamme on tällä hetkellä 24 vuorimäntyä istutettuna ja vielä olisi "muutamia" tulossa lisää, että siinähän typistelen niitä vuosikasvaimia. Vuorimänty on oivallinen kasvi kuivahkoon rinteeseen ja se toimii hyvin myös aidanteena, joten mikä sen parempi valinta länsirajan penkereen päälle kasvamaan ja rajaamaan piha-aluettamme. Vuorimänty on myös selkeä kilpailija tuijalle kun pohdin, mitä istuttaa itärajallemme ensi kesänä. Vuorimännyn valintaa puoltaa sen kestävyys ja matalakasvuisuus (ainakin aluksi), jolloin se jää talevella paremmin lumipeitteen suojaan, eikä erityistä kevätsuojausta tarvitse toteuttaa. Mutta kumpi kasvaa nopeammin, vuorimänty vai tuija?

2 kommenttia:

  1. Hei! Miten hyvin teidän vuorimännyt ovat kestäneet lunta? Onko tuossa vuorimäntyjen päällä lumikasassa kolattua lunta vai onko mäntyjen päällä oleva lumi pelkästään satanutta lunta? Me haluttaisiin laittaa vuorimäntyjä mutta mietitään miten ne kestää koska niiden päälle tulisi väkisin kolattua lunta. Kiitos jos jaksat vastata! t: Dee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Ja kiitos kommentista. Näkemykseni on, että nuori vuorimänty on sen verran taipuisa, ettei pieni lumikuorma näytä haittaavaan (taivaalta satanut ainakaan). Lumi toimii hyvin suojana kevätaurinkoa vastaan, nimittäin meillä muutamaan mäntyyn on tullut vioittumia kohtiin, jotka ensimmäisinä talvina jäivät paljaiksi, ilman lumen suojaa. En kuitenkaan uskaltaisi kasata lunta tarkoituksellisesti mäntyjen päälle, varsinkaan vähän vanhempien ja isompien, joiden alimmat oksat ovat jo puutuneita. Usein kolattu lumi on tiiviimpää kuin paikalle satanut ja painon lisäksi tiivistymisestä voi olla muitakin haittoja. Toivottavasti tästä vastauksesta oli apua.

      Poista

Kiitos kommentista!