lauantai 23. marraskuuta 2013

Pillit pussiin

Ei, en ole lopettamassa blogin pitoa - pahoittelut tästä. Otsikko viittaa yhteen syistä, miksi viime aikoina on ollut hiljaista tällä rintamalla. Vaihdoin nimittäin työpaikkaa. Sain edellisen työpaikkani rakkailta kollegoilta läksiäislahjaksi mm. 2 pilliä (= pillit pussiin jne.).

Tässä mallissa myös kompassi.
Blogin hiljaiselosta huolimatta ulkona pihallamme on tapahtunut kaikenlaista, mistä voin raportoida talven hiljaisina iltoina (onko sellaisia?). Harri on napsinut kuviakin, itse kun en ole ehtinyt. Olen nimittäin vaihteeksi keskittänyt enemmän energiaa Pikkuraksaajan huoneen viimeistelyyn. Viimeistelyhommista kirjoittaminen jää enimmäkseen Harrin huoleksi, mutta sen verran voin paljastaa, että ehostamiseen liittyi myös ompelukone ja lopputuloksesta raportoin täällä myöhemmin.

Mukavaa marraskuista viikonloppua kaikille!

torstai 10. lokakuuta 2013

Koti Lahelaan on palannut bloggeriin

Koti Lahelaan -blogi löytyy jälleen vanhasta tutusta osoitteesta http://kotilahelaan.blogspot.fi/

kotilahelaan.blogspot.fi
Jään innolla odottamaan päivityksiä raksamme etenemisestä.:)

lauantai 5. lokakuuta 2013

Miltäs nyt tuntuu?

Aiemmassa postauksessa taisinkin jo mainita, että yksi omakotitalon rakentamiseen liittyvä plussa on mahdollisuus päästä laittamaan omaa pihaa. Helpommalla tietysti pääsisi, jos ostaisi molemmat valmiina. Halusin kuitenkin kokea puutarhan perustamiseen liittyvät vaiheet omakohtaisesti alusta alkaen - meni syteen tai saveen. Nykyisellä pihanrakentamiskokemuksellani voin todeta, että:

Meidän piha: savinen pelto.
Pihan rakentaminen on rankkaa. Vaikka meilläkin suurimmat kaivuut, täytöt ja muotoilut tehtiin kaivinkoneella, jäi silti paljon lapioitavaa, kärrättävää ja levitettävää meillekin. Minkä tahansa aineksen liikuttelu paikasta toiseen on raskasta. Ja vaikka jyrän työntely näyttää käppäilyltä, kysyy sekin voimia. Heiveröille tätä en siis suosittele, tosin kunto nousee itse kullakin kun lapioon tarttuu.

Työkalut ovat tärkeitä pihankin rakentamisessa. Huonoista välineistä tulee vain paha mieli ja selkä kipeäksi.
Pihan rakentaminen vie aikaa. Ihan parissa viikonlopussa ei tällaista pientäkään tonttia saa kuosiin. Me olemme rakennelleet pihaa viime syksystä alkaen, välillä intensiivisestikin. Huomioiden vuodenajat, aktiivista pihan rakentamisaikaa on laskennallisesti huhtikuusta, kun lumet ovat sulaneet, noin marraskuulle. Viime syksynä istutin viimeiset vuorimännyt pakkasten alkamisen jälkeen ja kuin ihmeen kaupalla, ne lähtivät kasvuun. Mitä isomman alan saa "valmiiksi", sitä enemmän aikaa menee myös ylläpitoon: kitkemistä, kastelua, lannoittamista ja leikkaamista (ainakin nurmikon) on ihan riittämiin. Jos em. huoltotyöt laiminlyö, joutuu osan rakentamisesta tekemään uudelleen - näin ainakin meillä, sillä menneen kesän maalausurakka vei lähes kaiken ajan ja pihan hoidon joutui jättämään vähemmälle huomiolle. Nyt syksyn tullen olen keskittynyt korjaaviin toimenpiteisiin.

Elinvoimaa. Näitä ei meinaa saada millään hengiltä.
Pihan rakentaminen on kallista. Riippuen tietysti, mitä "pihaksi" lasketaan, muodostuvat kustannukset paitsi maanrakennustöistä (kaivuut, täytöt, muotoilut) myös erilaisista rakenteista (kiveykset, aidat, istutuslaatikot, asfaltti/sorastus, terassit ym.) kasveja unohtamatta. Jossain vaiheessa kerään kustannuksista yhteenvedon tänne blogiin, mutta näin mutuna voin todeta, että rahaa on tähän mennessä kulunut vähintään 20 tuhatta ja edelleen pihamme rakentaminen on kesken. Rahaa palaa myös kasvien uusimiseen, sillä hoidosta tai hoitamattomuudesta huolimatta osa kuolee jo alkumetreillä. Osittain menetykset johtuvat ihan kokemattomuudesta: itse en osannut kuvitella, että paikallinen eläimistö rokottaa niin roimasti pihamme kasvillisuutta. Kun katselee asuinalueellamme loikkivia, keskikokoisen koiran mittaluokkaa olevia jäniksiä pitäisi käydä mielessä, että pelkkä runkosuoja ei varmaankaan riitä estämään omenapuiden syömistä. Oppirahoja nämäkin.

Mitä tekisin toisin?

Jälkiviisaus on sitä karvainta laatua: Olisiko sittenkin pitänyt palkata pihasuunnittelija? Olisiko sittenkin pitänyt istuttaa aluksi isommalle alalle nurmikkoa? Olisko sittenkin pitänyt sijoitella kasvit jotenkin toisin? Olisiko sittenkin pitänyt odotella sitä lottovoittoa ennen kuin aloittaa talon rakentamisen... Toisaalta, pihamme on edistynyt koko ajan ja näyttää jo monin paikoin ihan hyvältä.

Opaali-luumumme innostui kasvamaan kesän aikana.
Maalaaminen on sen verran puuduttavaa puuhaa, että sudin varressa heiluessa ehtii pohtia elämää syvemminkin sekä tarkkailemaan ympäristöä. Kesän aikana päässäni virisikin jälleen uusia pihasuunnitelmia sekä muutoksia vanhoihin suunnitelmiin. Ilolla myös havainnoin, että suurin osa pihamme kasveista menestyvät ja voivat hyvin. Jänisten mutustelemat hyötypuutkin näyttävät elpyvän - omenapuusta tulee vielä puu, mutta luumusta taitaa tulla pensas.

Syyshortensiamme elää radikaalista leikkaamisesta huolimatta ja voi hyvin.
Muistanette myös, miten rungolliselle syyshortensialleni kävi? Leikkely siis kannatti ja kasvi toipui hienosti. Jatkossa leikkelen vielä lisää: yritän saada rungosta haarovan ja pensasmaisen.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Siirtoja

Kun vielä alkukesästä elinvoimainen koristeomenapuu kuolee kesken kasvukauden, lienee paikallaan yrittää selvittää miksi. Näin kävi toiselle Musta Rudolfille.

R.I.P. Musta Rudolf
Jo viime keväänä havaitsin ojanpenkalla "koloja" ja epäilykseni heräsi: asuuko tontillamme vesimyyrä? Sinänsä en yhtään ihmettele, sillä nykyinen asuinseutumme on varsin villiä: hirvet ja peurat pomppivat teillä, kettuja vilisee siellä sun täällä ja jäniksiä riittäisi paistiksi asti. Kun koristeomenapuu alkoi voida huonosti, tiputti kaikki lehdet ja kastelusta huolimatta kuivui pystyyn epäilyni alkoi saada vahvistusta. Eräänä päivänä tartuin puutarhasaksiin ja leikkelin ensin puun oksia nähdäkseni onko niissä vielä eloa. Sitten etenin oksista runkoon. Lopuksi kaivoin koko puun ylös havaitakseni, että totta tosiaan, juurakko oli naposteltu niin, että vain ihan maanpinnan lähellä olleet juuret olivat säästyneet.

Vaikka söpö, vesimyyrä on myös melkoinen riesa puutarhassa.
(lähde: http://www.tunturisusi.com/myyrat/)
Ryhdyin selvittämään, mitä myyräongelmalle voi tehdä. Parhaaksi vaihtoehdoksi nousi puiden juurakon suojaaminen verkolla - en nimittäin tosiaankaan kykene loukuttamaan (ja tappamaan) omakätisesti juuri mitään kärpästä suurempaa, varsinkaan jos se on söpö ja pörröinen. Loukuttaminen ei vaikuta myöskään kovin tehokkaalta keinolta, sillä uudet yksilöt omivat nopeasti vanhat pesäpaikat. Loukuttamista joutuisi siis harjoittamaan jatkuvasti. Toisaalta eihän tuo verkkokaan suojaa juuria enää sen jälkeen kun juuret kasvavat verkon ulkopuolelle...

Kuvassa uusi istutuskuoppa näyttää kovin pieneltä...
Jo aiemmin keväällä olin päättänyt siirtää kaikki koristeomenapuut kauemmaksi talosta, jotta ne eivät jää katolta tippuvan lumen alle. Pääsin siis testaamaan juuriston suojaamisen näillä kahdella (vielä elossa olevalla) siirrettävällä koristeomenapuulla. Ostin Bauhausista myyräverkkoa ja muotoilin siitä sylinterit, jotka sijoitin istutuskuoppaan. Itse puun istutin kummulle noin 30 cm maanpintaa korkeammalle (kohopenkkiin siis). Lopuksi istutin postissa tulleet ajuruohot omenapuiden väliin (vuorimäntyjen lomaan) ja suojasin puut jänisverkolla, sillä kohta puput taas hamuavat pihojen antimia.

Molemmat jäljellä olevat koristeomenapuut uudessa paikassa ja suojattuina.
Omena- ja luumupuita en ole ajatellut siirtää, joten niiden suojaaminen täytyy toteuttaa muutoin... Sain vinkin, että sepelikerroksen lisääminen juurien ympärille toimisi myös tehokkaana suojana  - myyrä ei pääse kaivautumaan sepelin läpi juurten kimppuun, toisaalta juuret jaksavat kasvaa sepelin läpi. Ihan varteenotettava vaihtoehto siis.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Kasveja postimyynnistä

Tilasin Viherpeukalot.fi-nettikaupasta kasveja. Paketti saapui ehjänä perille ja mitä siitä löytyikään:
Lamoherukkaa

Kangasajuruohoa

Sipuleita: tähtitulppaaneita, villitulppaaneita ja krookuksia. Sekä kaupanpäällisiksi muutama värililja.
Lamoherukan neljä ja ajuruohon kuusi astiatainta oli pakattu erillisiin pienempiin laatikoihin, jotka oli sijoitettu sipuleiden, lähetysselosteen sekä istutusohjeen kanssa isompaan laatikkoon. Kaikissa laatikoissa oli "hengitysreiät", ettei happi lopu.:) Viherpeukaloilta tuli s-postilla ilmoitus kun paketti oli lähetetty. Sitten seurasin lähetyksen etenemistä postin lähetysseurannan avulla. Kätevää - ja vähän liiankin helppoa.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Rhodoissa nuppuja

Olen onnistunut hoitamaan meidän rhodoja siihen malliin, että molemmissa on paljon nuppuja ensi kevään kukintoa varten. Vai pitäisikö ajatella, että nuppuja on kehittynyt hoidosta huolimatta. Nyt täytyy "vain" onnistua pitämään rhodot talven yli hengissä - jostain luin, että maltillinen syyslannoitus tai lannoittamatta jättäminen olisi viisainta. Kaiken a ja o on saada kasvu pysähtymään hyvissä ajoin, sekä riittävä kastelu kevätahavan varalta.

Cunningham's White
Myös Knap Hill -atsaleamme näyttää elinvoimaiselta. Ylipäänsä kaikki rhodomme ovat kasvaneet merkittävästi kokoa, jos vertaa tilanteeseen heti istuttamisen jälkeen.


Tältä osin kevät näyttää oikein lupaavalta.:)

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Tapahtunut raksapuolella

Kesän aikana Harri on paukutellut - vai pitäisikö kirjoittaa näperrellyt - kiveystä eteen päin. Kaikkeen tuo mies suostuu kun vähän suostuttelee; puhukoon kuva puolestaan.:). Kuvassa näkyvä kivetty alue sijoittuu asfaltin ja (tulevan) nurmialueen väliin ja johtaa lipputangolle. Harri kaivoi lipputangon jalustalle kuopankin valmiiksi ja upotti kuoppaan muovisen sylinterin, johon jalusta aikanaan valetaan (tai vaihtoehtoisesti sylinteri otetaan pois ennen valua).

Tuossa se siippa istuskeli muutaman illan näpertelemässä kiviä paikoilleen. Kuvittele kuvassa näkyvälle kiveykselle toinen mokoma lisää (jää kuvan ulkopuolelle).
Saimme myös uuden vesitaskun rikkoutuneen tilalle. Harri teki reklamaation saumastaan vuotavasta vesitaskusta ja jo parin päivän kuluttua reklamaatiosta uusi vesitasku oli seinällä. Värinkin saimme valita uudesta värivalikoimasta. Esimerkillistä palvelua Houseman Oy:lta!

Uusi tummanharmaa vesitasku sopii hienosti talomme väreihin. Tuunaan vielä etulevystä (joka puuttuu kuvasta) keltaisen, et voilà!
Kesän aikana Harri on myös laudoittanut sisääntulokuistin sisäkaton sekä aloittanut rimoitusta. Lisäksi maalisuti on heilunut molempien kädessä. Syksy jatkuu raksaamisen osalta nyt niin, että sisääntulokuistin rimoituksen loppuunsaattaminen on ohjelmassa ensimmäisenä, sen jälkeen Harri siirtyy laudoittamaan katettujen terassien sisäkattoja. Minulle jää rimojen ja lautojen maalaaminen, minkä lisäksi puuhailen pihan kimpussa. Uusia kasveja on tulossa ja vanhojen siirtely jo hyvässä vauhdissa, mutta niistä lisää myöhemmin.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Rondellin uusi elämä

Kesäkuussa kirjoitin istutusrondellista, jonka rakensin etupihalle. Tarkoitus oli pelastaa puutarhamessuilta ostamani juurakot elämälle. Kuinkas sitten kävikään? Yhteenvetona voisin todeta, että huonosti. Kuudesta istukkaasta vain pioni lähti kasvamaan. Muista ei ole näkynyt jälkeäkään. Viime viikolla kaivelin rondellia selvittääkseni, onko juurakoissa mitään eloa. Päivänliljat näyttivät kuolleilta, samoin syysleimut, mutta toisessakin pionissa oli alkuja työntymässä kohti maanpintaa. Jätin juurakot paikoilleen koska äitini mainitsi, että joskus kasvuunlähtö tapahtuu vasta seuraavana vuonna. Ihmettä odotellessa.

Pionin alku. Eihän tuo suuren suuri ole, mutta ensi vuonna sitten kahta komeampi?
Nyt mietityttää se, voiko istutusajankohdalla oikeasti olla näin suuri merkitys kasvuunlähdön näkökulmasta? Ymmärrän jos (kun) pioni ei ehdi kasvattaa kummoistakaan vartta, kukkimisesta puhumattakaan, mutta odotin jokaiselta juurakolta kuitenkin jonkinlaista kasvua, edes pientä. Entä jos ne olivat jo ostotilanteessa pilalla? Laiskana en jaksa lähteä reklamoimaan: kuitti on hukassa (roskiksessa?), en muista myyjää ja "takuu" tuskin on edes voimassa, koska istutin juurakot niin väärään aikaan. Harmittaa kuitenkin.

Raparperi rondellissa.
Kun rondellin alkuperäiskasvit eivät oikein menestyneet, ja hyötypuutarhan istutuslaatikot jäivät tämän kesän osalta haaveeksi, siirsin kesän ajan ruukussa majailleen raparperini rondellin keskelle talvehtimaan. Koko kesän hyvin menestynyt yksilö innostui silmin nähden siirrosta. Ruukku olikin aika täynnä juuria ja siirto tapahtui viime hetkellä. En ole alkukesän jälkeen kerännyt lehtiä ollenkaan, jotta kasvi voimistuisi ja pysyisi hengissä siihen asti, että saan sen sijoitettua oikealle paikalle. Rondelli näyttää nyt paljon paremmalta kun siinä kasvaa jotain, minkä erottaa paljaalla silmälläkin.:)

torstai 29. elokuuta 2013

Rumien kohtien ehostamista

Talo ja sen piha sisältävät valmiinakin paljon kohtia, jotka eivät esiinny silmälle kovin edullisina. Meidän talossa ja pihassa tällaisia kohtia ovat mm. katolle vievät tikkaat ja lämpökaivonkansi. Oi, miksi halusinkaan jättää kannen näkyviin? Ennen pysyvämpien piilotusmenetelmien tai -rakenteiden valmistumista olen yrittänyt piilotella rumimpia kohtia mm. kukka-asetelmien taakse.

Amppelin kiinnitysmekanismi on vähän eksoottinen, mutta toimii. Kuvan amppeli roikkui aiemmin etuoven vieressä ja sai häädön, koska vuotaa kuin seula, enkä voi kastella sitä ilman, että seinäkin kastuu.
Tulevaisuudessa toivon pysyvämpää piilotusratkaisua pihamme monivuotisista kasveista yhdistettynä erilaisiin aidanteisiin.

Joriini ja muratit kaivonkannen päällä.

maanantai 26. elokuuta 2013

Viikonlopun saldoa

Viikonloppu sujui pihatöiden merkeissä. Kitkemisen lisäksi huhkin talikon kanssa männynkuorikatekasan kimpussa. Mainittu katekasa ja sen hupenemattomuus on häirinnyt jo jonkin aikaa. Toimituksesta on vuosi ja kasasta edelleen noin puolet jäljellä. Viime syksynä näytti siltä, että katetta tuli tilattua ihan liikaa, mutta nyt tilanne on toinen. Vinkkinä katehankintaa pohtiville: kuivuessaan männynkuorikate painuu melkoisesti kasaan, sitä kannattaa siis laittaa 1,5 - 2 kertainen määrä suunniteltuun lopputulokseen nähden. Meilläkin katteen määrä esim. timanttituijien juurilla tuntui ensin runsaalta, mutta kuivuessaan kate on painunut niin paljon kasaan, että sitä oli nyt hyvä lisäillä.

Viikonlopun työmaata. Talikolla kuorikatteen siirtäminen kottikärryihin sujuu helpoiten. Muitakin välineitä on tullut kokeiltua, mm. tavallista sekä lumilapiota. Talikko kuitenkin toimii parhaiten.
Noin 20 kottikärrykuormallista myöhemmin havaitsin, että katekasa oli huvennut ehkä puoleen entisestä. Ihan en päässyt tavoitteeseeni hävittää koko kasa viikonlopun aikana, mutta alku oli lupaava. Katteen kärrääminen on oivallista puuhaa myös syksyn sadepäivinä, kunhan muistaa pukea vedenpitävät vaatteet päälle ja laittaa saunan lämpiämään.:)

Mitäs palleroita nämä ovat?
Eilen illalla siirryin istutuspuuhiin. Ensiksi istutin äitini Hankoniemeltä tuliaisiksi tuomat mehitähdet talvehtimispenkkiin. Koska pihamme on edelleen vaiheessa, mainituille tähdille ei ole vielä lopullista sijoituspaikkaa tiedossa, joten tein sekoituksen hiekasta ja mullasta, kippasin sen istutusrondellin viereen ja painelin mehitähdet hiekkaiseen kasvualustaansa. Lopuksi kastelin istutuskumpareen reilusti. Paikka on lämmin ja kasvualusta läpäisevä, joten eiköhän nuo tuossa menesty ensi kevääseen asti.

Mehitähdet väliaikaisesti istutettuna. Näitä pitää jakaa ja harventaa säännöllisesti, sillä ovat ahkeria leviämään.
Istutin myös pari komeaa Joriinia eli Daaliaa ruukkuihin jo rupsahtaneiden samettiruusujen tilalle. Toisen ruukun sijoitin tuttuun paikkaan lämpökaivon kannen päälle ja toisen terassin liukuoven eteen, jotta istutusta voi ihailla myös sisältä ruokailupöydän äärestä. Näiden pitäisi pärjäillä ulkona ruukuissa aina siihen asti kunnes yöt kylmenevät useamman kerran pakkasen puolelle. Sitten täytyykin pohtia, yritänkö talvettaa juuret vai heitänkö ne pois.

Joriinit ruukussa terassin oven edessä. Mukana myös aiemmin kesällä ostamiani muratteja, jotka ovat menestyneet mainiosti.
Olen tyytyväinen viikonlopun saldoon: pääsin vihdoin ahertamaan oikein kunnolla pihan kimpussa, minkä lisäksi ehdin maalata terassien rimoituksia sekä toimia hanslankarina Harrille, joka naulasi sisääntulokuistin kattoa sekä ruuvaili rimoituksia paikoilleen. Tästä on hyvä jatkaa hommia iltaisin nyt kun vielä on valoisaa.

torstai 22. elokuuta 2013

Valmis!

Mitä ihmettä sitä nyt puuhaa vapaa-ajallaan kun talo ja autotalli on maalattu? Koville otti, mutta valmista tuli. Vielä pitää sieltä täältä korjailla; kuka lie roiskinut ruskeaa maalia keltaiseen seinään? Lisäksi terassien sisäkattojen laudoista osa on maalaamatta samoin kuin terassien ja autokatoksen rimoitus. Mutta niitä voi maalata syksyn pimeinä iltoina autotallin suojassa. Pääasia, että kaikki isot seinäpinnat, ikkunoiden ja ovien pielet sekä räystäät - ihmiset, kun rakennatta, tehkää umpiräystäät - on maalattu ennen syksyn sateita.

Syksystä ja sateista tuli mieleen, että Bauhausissa on tarjouksessa syyslannoite. Pihan laitto on taas muutenkin ollut enemmän mielessä ja jotain pientä olen ehtinyt maalauksen lomassa tehdäkin. Nyt kun maalisutiin ei tarvitse enää tarttua kaikkina sopivina hetkinä, voin ryhtyä toteuttamaan kesän aikana muhineita ideoita muutoksista, korjauksista ja uusista jutuista.:) Luvassa varmasti kuvapäivitystäkin. Ja jos ei mies kohta aktivoidu Koti Lahelaan -puolella, täytynee minun hoitaa päivitykset myös raksaamisen osalta. Silläkin saralla on tapahtunut aika paljon kesän aikana - mm. meidän maalausurakan finaali!

lauantai 10. elokuuta 2013

Kasveja luonnossa

Tuossa maalatessa tuli havainnoitua, minkälaisia luonnonkasveja pihamme läheisyydessä - ja vähän pihallakin - kasvaa. Riesahan nuo ovat, jos niitä joutuu kukkapenkistä kitkemään, mutta toisaalta myös hyvin kauniita. Parhaiten viihtyy leskenlehti, joka näyttäisi vallanneen kasvutilaa myös juolavehnältä. Tuo viimeksi mainittu on vähentynyt merkittävästi, mikä on tietysti kitkemisen näkökulmasta hyvä asia. Uutena tulokkaana voisin mainita peltokortteen, jota en muista aiempina kesinä edes nähneeni - nyt tuota hörhelöä pukkaa vähän joka paikassa.

Ojanpientareen valtias - tälle tarttis vissiin tehdä jotain?
Leskenlehti on kansoittanut lähes koko ojanpientareen ja puskee pihallemme kohdissa, joissa katekangas ei ole estämässä kasvua. Kasvi viihtyy niin hyvin, että vetää koossa vertoja jo ruttojuurelle. En niin välittäisi, vaikka kyseinen kasvi katoaisi kokonaan kulmiltamme - tätä on tullut kitkettyä enemmänkin ja maaversot ovat todella pitkiä.

Tuosta pääsee kasvamaan, sepelin ja katekankaan välistä.
Ojanpientareella on tänä kesänä kasvanut myös muutama komea ohdake. Itse en tunnista, onko kyse pelto-ohdakkeesta vai mistä? Piikkejä on melkoisesti, eikä varteen kannata tarttua ilman hanskoja. Toinen "pisteliäs", joka on ilmestynyt tonttimme partaalle, kuin myös kukkapenkkiini, on nokkonen. Pikkuraksaajakin oppi kesän aikana, miltä nokkonen näyttää - ja ennen muuta, miltä se tuntuu.

Tälle ohdakkeelle on kuvan ottohetken jälkeen käynyt "ohdakkeisesti" - kun palasimme mökkireissulta havaitsin, että ohdake oli kuivunut pystyyn. Liekö juuret houkutelleet jotain syöpöttelijää? Ettei vain olisi myyrän tekosia?
Ojan pientareella kasvaa myös lajike, jonka menestymistä haluaisin auttaa, nimittäin hiirenvirna. Tämä lapsuuteni lempikukka viihtyy vieretysten niittynätkelmän kanssa ja molempia olisi ilo nähdä ojanpientareella enemmänkin. Jos saan tuon leskenlehden kuriin, nämä kaksi voisivat menestyä paremmin ja vallata itselleen lisää tilaa.

Hiirenvirna (ja niittynätkelmä takana).
Myös saunakukka eli peltosaunio viihtyy paikka paikoin. Tuoksu ei ole parhain mahdollinen, mutta silmälle valkoinen kukinto on kaunis.

Peltosaunio
Ja tässä alla pihamme uusin "pahis" eli peltokorte. Tuo hattivatitkin mieleen tuova hörhäke tunkee vähän joka raosta, mm. katekankaaseen tulleista rei'istä. Kun nyhdän kasvustoa pois paljastuu kankaan alta pitkääkin pidemmät varret/versot. Kasvunopeus on uskomaton tällä lajilla. Todellinen rikka.

Peltokorte
Yhden putkenkin bongasin ojanpientareelta. En tiedä, mikä putkista on kyseessä, mutta komea yksilö on.


Mikäs putki tämä on?
Entä torjunta? En kauheasti perusta myrkyistä, tosin niitäkin lienee pakko jossain määrin käyttää mm. sokkelin vierustoilla. Kitkeminen on tietysti tylsää, mutta ainakin meidän pihalle tähän mennessä eksyneet lajit on ollut kohtuullisen helppo poistaa mekaanisesti - ehkä voikukkaa lukuun ottamatta. Kattaminen kankaalla toimii hyvin, kunhan kankaassa ei ole reikiä. Sen sijaan pelkkä kuorikate ei vaikuta kovin tehokkaalta rikkaruohojen torjunnassa. Tulevina vuosina, jahka saan lisättyä maanpeitekasveja, rikkaruohojen kasvu vähenee jo muiden kasvien varjostuksenkin vuoksi. Kitkemisestä tuskin pääsee koskaan eroon, mutta sellaista se puutarhan hoitaminen on.

(Käytetty kähde http://wikipedia.org)

maanantai 5. elokuuta 2013

Lomaltapaluu

Niin se taas vierähti kesäloma yhdessä hujauksessa. Blogin päivitys jäi muiden "rientojen" jalkoihin ja oikeastaan mitään pihaan liittyvää päivittämistä ei juuri olisi ollutkaan. Pihan osalta saldo jäi rikkaruohojen ei niin kovin ahkeraan kitkemiseen, sekä kastelutoimiin. Harri kunnostautui pihakiveyksen kanssa, mistä lie luvassa päivitys Koti Lahelaan -blogiin.

Samettikukkia ja muratteja. Tällaisen asetelman sain aikaiseksi lämpökaivon kannen päälle. Samettikukkia täytyy ylistää: kuvan rypäs kehittyi kolmesta ruippanasta kukkasesta ja asetelma oli vielä heinäkuun puolella kahta komeampi, mutta viikon mökkeily hieman kuivatti kukkasia ja jouduin leikkelemään osan pois. Tiesittehän, että samettikukka karkoittaa myös ötököitä. Suosittelen!
Mitä sitten puuhasimme loman aikana? Loman alku kului enemmän tai vähemmän maalatessa. Viime kesänä talon maalaus jäi kesken ja aloittelin tänä vuonna maalaamista jo hyvissä ajoin vain havaitakseni, että maalaamista riitti ja riitti ja riitti. Talo on nyt kuitenkin maalaamisen osalta valmis: viimeiset ikkunanpielet sudin eilen illalla. Autotallissa riittää vielä maalattavaa, mutta senkin osalta olemme jo voiton puolella. Sitten enää terassin kattopaneelit sekä rimoitukset ja... "Ihana" ajatella, että maalausurakka on edessä jälleen noin 10 - 20 vuoden kuluttua - toivottavasti Uulan petrooliöljymaali kestää seinissä pitkään!

Loman kolmas viikko alkoi lupaavasti reissulla erityisesti pienten lasten suosiossa olevaan matkailukohteeseen. Sieltä tuliaisena saimmekin sitten kunnon vatsataudin. Pikkuraksaaja selvisi taudista noin 12 tunnin potemisella - minä ja Harri olimme heikommassa hapessa melkein viikon. Osin vatsataudin, osin muun puuhastelun ansioksi täytynee lukea se, että tänä kesänä kesäkilot jäivät karttumatta kokonaan.:)

Viimeisen lomaviikon olimme mökillä, missä tuli myös puuhasteltua kaikenlaista (varaston siivous ym.). Ehdimme siis viettää ns. oikeaakin lomaa nauttien kesästä ja merestä - alennusmyynneissäkin käväisin. Viimeinen lomaviikko huipentui herkutellessa hämäläisen pitopöydän antimia Lounasi-Hämeen pirtissä, kera rakkaiden tätien.

Sellainen loma meillä - ja nyt takaisin pihan kimppuun!

torstai 4. heinäkuuta 2013

Lomalla

Kuva kertokoon enemmän kuin sanat - ensimmäisen lomaviikon teema:


torstai 20. kesäkuuta 2013

Istutusrondelli

Myöhässä, myöhässä... Nimittäin kevätmessuilta ostamani sipulit (juurakot?) odottelivat viime viikkoon asti istuttamista, kunnes vihdoin päätin tehdä asialle jotain. Pihassamme on lojunut toistakymmentä pihakiveä käyttämättömänä ja Hornborgin toimittamassa perennamultasäkissä oli vielä reilusti sisältöä (ja säkki piti saada siirrettyä pois rajan päältä), joten päätin sommitella kivistä pyöreän kohopenkin, täyttää sen perennamullalla ja istuttaa sipulit siihen.

Kivistä sommiteltu pyöreä istutuspenkki.
Syy myöhästymiseen on se, että unohdin sipulit ihan tyystin kunnes etsin autotallista jotain ja sipulipussi osui näkökenttääni. Vaikka sipuleiden istutuskausi päättyi jo toukokuussa järkeilin, että parempi istuttaa myöhässä kuin odottaa syksyyn, jolloin sipuleissa ei välttämättä ole enää elinvoimaa. Meillä ei siis ole kylmäsäilytystiloja - vielä, mutta Harrin autotalliin kaavailema jääkaappi voisi jatkossa toimia myös sipulivarastona, heh.;)

Syysleimu, pari pionia ja päivänliljat mullassa. Pussien mukana tuli tuollaiset kätevät "paikkamerkit".
Istutin siis syysleimua, pari pionia sekä päivänliljoja. Istutuspenkistä tuskin tulee kovin pysyvää ja jossain vaiheessa osa sen kasveista siirtyy jonnekin muualle. Pienellä onnenkantamoisella syysleimu, pionit ja päivänliljat itävät taimeksi ja talvehtivat niin, että vuoden kuluttua kesällä saamme nauttia niiden kukkaloistosta. Noh, pionien kukkittaminen voi olla pidemmän ajan projekti.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Kuukauden kasvi: sammalleimu

Toukokuun kasvi jäi välistä, joten kesäkuun kasviksi valitsin sammalleimun (Phlox subulata), joka tänä vuonna aloitti kukintansa jo toukokuussa ja kukkii edelleen monin paikoin. Sammalleimun kukinnasta sanotaan, että mitä aurinkoisempi paikka sitä komeampi kukinta. Olen kuitenkin havainnut, että hyvin viihtyvän sammalleimun kukinta on runsas myös varjommassa ja silloin kukinta myös jaktuu pidempään.

http://farm9.staticflickr.com/8381/8675734443_3882951da3_b.jpg
Phlox subulata
Lähde http://www.flickr.com/
Sammalleimu ei vaadi erityisempää hoitoa ja se viihtyy prahaiten laihassa, hiekkapitoisessa maassa, johon vesi ei jää seisomaan. Erilaiset hiekkapitoiset rinteet ja kivikot ovat oivallisia paikkoja istuttaa sammalleimua. Muutamassa vuodessa leimu kasvaa runsaaksi mättääksi, joka peittää alleen tehokkaasti myös rikkakasveja. Kukinta on mitä kaunein ja väreissä vaihtoehtoina ainakin pinkki, sininen, valkoinen... jopa raidallinen löytyy!

Istutin sammalleimuja itärajalle, vuorimäntyjen kaveriksi.
Sammalleimua voi lisätä jakamalla sekä - mielenkiintoista kyllä - myös pistokkaista. Jakaminen tulisi tehdä siinä vaiheessa kun kasvi kuivuu keskeltä. Vasta istutettua sammalleimua kannattaa kastella ensimmäisenä kesänä vähän enemmän, jotta juurtuminen onnistuisi hyvin. Talvella tulisi huolehtia, että kasvin päällä on lunta, joka suojaa sitä pakkasvaurioilta. Mahdollisista vaurioista huolimatta kasvi uusiutuu hyvin, jos juuristo on kunnossa. Kasvi kestää siis myös alasleikkausta.

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/57/Phlox_subulata_%27Amazing_grace%27_1.JPG
Valkoinen sammalleimu
Lähde: https://commons.wikimedia.org/
Sammalleimu on kestävä maanpeittokasvi, jonka kukinto muodostaa värikkäitä mättäitä kevätpuutarhaan. Oma suosikkini!

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Rakkautta ja...

Voimaa kasvuun ja kehitykseen.
Lähde: http://www.kekkila.fi/


... jos ei ihan Substralia niin jotain lannoitetta pihan kasveillekin tulisi kasvukauden aikana tarjoilla. Mutta mitä lannoitetta, milloin, kuinka paljon jne. Entä millaisella intensiteetillä lannoittaminen tulisi suorittaa, kun meidänkin tontilla on kohtuullisen tuoretta multaa, jota sinne viime kesänä kuutiokaupalla kuormattiin. Voiko kasveja ylilannoittaa?

Lannoittamista pohtiessani kipaisin rautakauppaan ja mukaan tarttui paria erilaista lannoitetta: Kekkilän Kastelulannoite, Kesäkukkalannoite sekä Havu- ja rodolannoite. Paikalliselta taimistolla sain myös ohjeen kiinnittää huomiota rodojen lannoittamiseen, sillä lannoituksen onnistuminen tänä kesänä näkyy runsaana kukintana ensi kesänä.

Lannoittamisen ideahan on antaa kasville ne ravinteet, jotka se tarvitsee meneillään olevalla kasvukaudella, mutta myös varmistaa  kasvin talvehtiminen ja seuraavan kevään kasvuunlähtö (sekä kukinta). Tästä syystä eri kasvuvaiheisiin ja -kausiin on tietysti oma lannoitteensa - kuinkas muutenkaan. On kevät-, kesä- ja syyslannoitteita, nurmikolle ja havukasveille omansa sekä tietysti kalkki. Lisäksi löytyy myös liuta muita, mm. lantapohjaisia lannoitteita, jotka soveltuvat esim. ruusujen tai perennojen lannoittamiseen.

Osa lannoitteista sekoitetaan kasteluveteen, osa annostellaan rakeina tai pelletteinä kasvien juurelle. Lannoituksen ajankohta on kirjattu tuoteselosteeseen: esim. Kekkilän Kastelulannoitetta tulee antaa ("kaikille puutarhan kasveille") touko - elokuussa, mutta Havu- ja rodolannoitetta sen sijaan ei saisi antaa kuin heinäkuun alkuun asti. Tulkitsen asian niin, että ikivihreät kasvit tarvitsevat pidemmän valmistautumisajan talvehtimiseen, jolloin niiden kasvua tukeva lannoittaminen tulee lopettaa ajoissa, jotta kasvin talven varalle tarvitsema energia ja ravinteet eivät hupene kasvuun.

Lannoittamisen syklin voisi siis summata jotenkin näin: Keväällä kasvit lannoitetaan kasvunlähdön varmistamiseksi sekä suoritetaan maan kalkitseminen jos se on päässyt kovin happamoitumaan - paitsi havukasvien ja rodojen osalta, jotka pitävät happamasta maasta. Kesällä kasvit lannoitetaan kasvukauden lannoitteilla aina elokuun alkupuolelle asti - patsi jälleen niitä havuja ja rodoja, joiden kesälannoittaminen tulee päättää jo heinäkuussa. Kasvukauden lannoittamisella varmistellaan jo seuraavan kevään ja kesän kasvuunlähtöä. Talvehtiminen turvataan kasvukauden lopussa annettavalla syyslannoitteella, joka tukee ravinteiden varastoitumista kasvin talvehtiviin osiin, kuten juuristoon. 

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Kukkia

Näinkin tuoreessa pihassa on kevään mittaan puhjennut kukkaan yksi jos toinenkin kasvi. Ihan ensimmäiseksi aloitti kukinnan Pirilän kukkatalosta hankkimani valkoinen alppiruusu, Rhododendron "Cunningham's White", ja tällä hetkellä kukassa ovat sekä Knap Hill -atsalea Rhododendron "Hotspur Red"...

Knap Hill -atsalea kukassa.
 ...että Kotimainen FinE nukka-alppiruusu Rhododendron "Hellikki".

Hellikin kukinto on komean punainen.
Myös luumu- ja omenapuut kukkivat, tosin tuolla kukkimisella tuskin saadaan mitään kovin mahtavaa satoa.

Kolme kukkaa = kolme omenaa?
Koristeomenapuista yksi eli Musta Rudolf kukki runsaasti ja kaksi muuta jänikseltä säästynyttä Royaltya teki muutaman kukan.

Malus "Musta Rudolf"
Myös männyt kukkivat, niistä pensassembra näyttävimmin.

Pensassembran kukinto on tiilenpunainen.
Ihania kukintoja!

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Tuhoja

Uutta versoa omenapuuhun.
Niin on kiirettä pitänyt viime aikoina, että blogin päivittäminenkin on jäänyt vähemmälle. Nyt yritän ryhdistäytyä ja kertoa, mitä viime syksynä istutetuille kasveille kuuluu.

Ihan täysin ilman tuhoja ei ensimmäinen (vajaa) vuosi ole sujunut. Ensinnäkin, suojauksista huolimatta, jänö naposteli yhden koristeomenapuista täysin kuoliaaksi (oli peijakas päässyt runkosuojan alapuolelta puuntyveen käsiksi) ja yhden omenapuun sellaiseen kuntoon, että jouduin leikkaamaan puun latvaosan kokonaan pois. Omenapuu on sittemmin tehnyt versoja leikkauskohdan alapuolelle, joten ajattelin seurata, josko omenapuusta tulisi vielä jotain. Älkää siis luottako pelkkiin runkosuojiin vaan reippaasti kunnon verkko puun ympärille viimeistään alkusyksystä - muuten "väiski" kiittää.

Pystyyn kuivunut tuija.
Ahava eli kevätkuivuus oli tänä keväänä poikkeuksellisen paha. Meillä se koetteli paitsi etelärajan tuija-aitaa myös yhtä pensassembroista. Suurin osa tuijista selvisi ahavasta, osa täysin vahingotta, osa sieltä täältä kuivahtaen. Kolme pienempää tuijaa sai kuitenkin enemmän siipeensä ja näistä ainakin kaksi on mitä ilmeisemmin pystyyn kuivuneita. Kevään ja kesän kastelu sekä lannoittaminen näyttää korjaavan tilannetta, minkä lisäksi olen napsinut pahimpia kuivia kohtia pois oksasaksilla. Kaupoista saa myös havupuubalsamia, jonka pitäisi piristää juuri ahavan koettelemia havukasveja. Kaiken kaikkiaan tuijat selvisivät hyvin ja oleellinen tekijä selviämisessä näyttää olleen lumi ja sen suojaava vaikutus, sillä pitkään lumen sisällä olleet selvisivät paremmin kuin ne, joiden ympäriltä lumi suli ensimmäisenä.

Kukkiva pensassembra
Toisen pensassembramme kohtaloksi koitui paitsi ankara ahava myös se, että latvus on jossain vaiheessa revennyt joko lumen painosta tai muuten - jänö ainakin oli lumessa näkyneiden jälkien perusteella loikkinut sembrojen yli pariinkin kertaan. Toisenkin sembran latva oli revennyt, mutta pienen paikkaamisen jälkeen kyseinen sembra näyttää toipuneen hyvin ja on kukkinut punaisilla kukilla koko alkukesän.

Japaninmarjakuusista raportoin jo aiemmin. Niiden osalta päädyin leikkaamaan ruskettuneet latvukset pois. Käsittääkseni marjakuusi kestää enemmänkin leikkaamista, jopa muotoilua. Hengissä siis ovat edelleen kaikki, myös siirretty yksilö.

Syyshortensian uusi alku?
Omaan piikkiini mene varrellisen syyshortensian "tuhoaminen". Syksyllä isojen kukintojen paino oli liikaa kasvin oksille, jotka tukemisesta huolimatta taittuivat tuulessa ja sateessa. Napsin oksia pois jo syksyllä ja nyt keväällä leikkasin koko latvuksen irti vain havaitakseni, että varsi alkoi puskea uutta versoa sieltä täältä. Lopulta lyhensin koko varren lähes maan tasalta, ajatuksena kasvattaa matala pensasmainen syyshortensia. Varrelliset, isokukkaiset kasvit kannattaa siis tukea hyvin, jotta kukinto ei pääse veden tai tuulen painosta taittamaan latvusta. Saa nähdä, miten hortensialle käy.

Vuorimännyt elossa ja hyvässä voinnissa.

Syyshortensian versomisesta tuli mieleeni - syksyllä istuttamani kolme syreeniä ovat venehtäneet alkukesän aikana ihan uskomattomiin mittoihin. Kukkia ei tänä keväänä tullut, mutta kokoa on alkuperäiseen nähden tällä hetkellä noin nelinkertaisesti. En enää ihmettele, miksi syreeni on suosittu aitakasvi: se on ilmeisen kestävä, jänöt eivät siitä välitä, se kasvaa ihan hullunlailla ja on vielä kauniskin. Yritän nyt varmistella ensi kevään kukkimista järkevällä lannoittamisella.

Länsirajan vuorimäntyrivistö on talvehtinut hyvin, jopa ne kaksi yksilöä, jotka istutin todella myöhään syksyllä. Kaikkiin on tulossa reipas vuosikasvu, joten kysymys kuuluu: Typistänkö jo tänä kesänä vai pitäisikö odottaa vielä vuosi?

Peucen eli makedonianmännyn oksa
Talomme länsipuolelle istutetut makedonianmännyt ovat niin ikään selvinneet hyvin talvesta. Myös itärajan kolme koristeomenapuuta sekä hyötypuutarhamme omena- ja luumupuut, jotka eivät päätyneet jänön ruuaksi, ovat hyvin elossa. Vaikka tuhoja on tullut, en ajatellut heti rynnätä taimikauppaan ostamaan uusia kasveja menetettyjen tilalle. Syksyllä katselen, minkälaisia tarjouksia tulee vastaan ja panostan taas syysistutuksiin. Siihen asti keskityn hoitamaan näitä jo hankittuja, vielä hengissä olevia kasvejamme.